Esihistoriallisen ajan arkkitehtuuria

Mitä on esihistoriallinen arkkitehtuuri?

Esihistorialliseksi arkkitehtuuriksi kutsutaan esihistoriallisen aikakauden arkkitehtuuria; ajanjakso voidaan jakaa myöhäispaleoliittiseen kauteen sekä neoliittiseen kauteen. Tämä oli aikakausi ennen korkeakulttuureita ja tämän aikakauden arkkitehtuuria edustavat esimerkiksi Irlannissa sijaitseva Newgrangen käytävähauta sekä Englannissa sijaitseva Stonehenge.

Myöhäispaleoliittisen kauden arkkitehtuuria

Ihmiset asuivat myöhäispaleoliittisella kaudella luolissa, joita muokattiin esimerkiksi luolan pohjaa tasoittamalla tai suuta kiveämällä. Luoliin saatettiin rakentaa väliseiniä kivistä. Näitä luolia voidaan pitää esihistorian ensimmäisinä arkkitehtonisina töinä. Luolien rinnalle alkoi pikkuhiljaa ilmestyä myös asumukset, jotka muПещеры_около_Троице-Сканова_монастыря_10istuttivat Lapissa yleistä kotaa tai intiaanien asumusta wigwamia. Nämä asumukset rakennettiin esimerkiksi puurimoista, risuista ja heinästä ja niiden etuna oli se, että ne oli sekä helppo siirtää että helppo rakentaa. Joillakin alueilla näiden rakennusten materiaalina käytettiin jopa mammutin luuta. Paikasta toiseen siirrettävät asunnot helpottivat heimojen liikkumista.

Neoliittisen kauden arkkitehtuuria

Neoliittisen kauden ihmiset alkoivat aikaisempaa tavoitteellisemmin viljellä maata ja hoitaa karjaa. Tämä loi pysyvien asumusten tarpeen ja useille alueille alkoi muodostua aikakaudelle tyypillisiä kulttuureja. Neoliittisia kulttuureja muodostui esimerkiksi Kaakkois-Anatoliassa, Lähi-idässä, Irakissa sekä Syyriassa. Pikkuhiljaa ihmiset oppivat käyttämään rakentamisessa savitiiliä ja joillakin alueilla talojen rappaus sekä koristelu olivat jo arkipäivää.

Suomalaista esihistoriallista arkkitehtuuria

Suomessa esihistoriallisella ajalla käytettiin rakennusmateriaalina lähinnä puuta, minkä vuoksi Suomessa ei ole säilynyt paljoakaan esihistoriallista rakennuskantaa. Maamme ensimmäiset asuinrakennukset olivat kotia, jotka oli rakennettu puurimoista, tuohesta, kaarnasta, turpeesta sekä nahasta. Kodat olivat käteviä pyyntikulttuuria harjoittavalle kansalle, joka joutui muuttamaan kausittain. Muutot olivat helppoja, koska kota oli helppo kasata ja siirtää. Talven kylminä aikoina kodasta saatiin lämpimämpi päällystämällä se tai sijoittamalla se maahan kaivettuun kuoppaan. Lappalaiset asuivat kodissa melko pitkään.

Kun alkeismaanviljely ja karjanhoito Suomessa alkoivat yleistyä, syntyi myös tarve rakentaa aikaisempaa pysyvämpiä asuinrakennuksia. Puuta alettiin käyttää aikaisempaa monipuolisemmin rakennusmateriaalina. Patsasrakenteiset majat, joiden eristämiseen saatettiin käyttää joko heinää tai turvetta, olivat maamme ensimmäisiä rakennuksia, jotka oli tarkoitettu pysyviksi asunnoiksi. Näiden majojen rakenteen perustan loivat puupilarit, jotka upotettiin maahan. Sivutukia käytettiin jäykistämään nämä puupilarit ja rakennelman päälle nostettiin puupalkistot.